”Hyvinvointini on vaakalaudalla”

Morjesta kaikille pitkästä aikaa! Pieni pahoittelu heti tähän alkuun kaikille teille lukijoille, kun ette oo nyt päässeet kurkkaamaan meikäläisen menoja täällä blogin puolella hetkeen. Lupaan kirjoittaa tänne nyt paljon useammin kontekstia ihan laidasta laitaan ja nyt ihan ensimmäiseksi näen luontevaksi avata vähän, että mitä helvettiä me tehdään Even kanssa tuolla Temppareissa.

 

viikonloppumiljonääri

Mutta ennenkuin mennään itse asiaan niin muistakaahan kaikki että yöllä klo 00.00 julkaistaan meikäläisen uusin kappale Viikonloppu Miljonääri Spotifyssa ja muissa suoratoistopalveluissa. Käykää kuuntelemassa ja lisätkää soittolistoille jos nautitte kuulemastanne!

Kaikki lähti oikeastaan siitä, että oltiin jo ensimmäisen seurusteluvuoden aikana mietitty, että kuinka siistiä olis lähteä tonne saarelle chillaamaan ja vetää toi ihan päällikkönä läpi. Sitä sitten oman aikansa mietittyämme ja neloskauden haun auetessa, ei mennyt kauaa, kun tulikin jo kutsu castingiin ja homma lyötiin lukkoon. Siitä oikeastaan alkoi mun tunteiden vuoristorata.

Toi tunteiden vuoristorata on ehkä vähän hassusti ilmaistu, mutta jotenkin se tunne, että menet riskeeraamaan kaiken noin kuukauden mittaiselle ”lomalle” (mistä toki maksetaan palkkio, mutta ei sillä rikastumaan pääse). Selitän myöhemmin, miksi toi loma on lainausmerkeissä, mutta uskokaa pois kun sanon että kuvaaminen on rankkaa ja päivät on todella pitkiä. Mutta palatakseni vielä castingpäivään, aloin jo sillon paluumatkalla Helsingistä Lahteen tuntea jotain omituisia viboja mietin, että olikohan tää nyt sittenkään järkevää.

 

”Monesti mietin, että miks vitussa mä lähden ihan tietoisesti satuttamaan itteäni”

Mä olen siis meidän parisuhteessa ollut aina se tunneihminen, joka menee enemmän sydän kuin järki edellä. Siihen vielä päälle sellainen puolalainen mentaliteetti, missä nainen on mun nainen ja sä pidät näppis siitä erossa. Voin sanoa, että toi kombinaatio ei ole mikään parhain yhdistelmä lähteä tonne saarelle. Mun joku aivosolu, omatunto tai mikä lie tuolla takaraivossa alkoi huutamaan kurwaa ja perkelettä, kun kirjotin sen sopparin. Koko syksyn sitten valmistelin itteäni siihen, että toi reissu tulee sattumaan mua sydämmeen ja mieleen aivan vitusti. Monesti mietin, että miks vitussa mä lähden ihan tietoisesti satuttamaan itteäni. Loppujen lopuksi luotin Eveen niin sataprosenttisesti ja olihan toi ainutlaatuinen mahdollisuus, mitä ei enää tulis meidän kohdalle eteen, joten tartuin tilanteeseen.

 

”Jotenkin toi menee ihan huolella tunteisiin”

Hauskanpidon lisäksi Eve halusi näyttää muille, että Bile-Danin takana on myös ihan oikea ihminen oikeilla tunteilla varustettuna, joka ei koko ajan arvostele ja hauku naisia tai rehvastele kaadoilla eli siis sen inhimillisemmän puolen meikäläisestä. Sitten on näitä epäilijöitä, jotka ei usko, että meidän suhde on aito ja oikeastaan mulle se on aivan sama uskooko joku vai ei. Mutta ei sitä käy kieltäminen, etteikö vituttais, että joku menee keksimään jotain stooreja siitä, kuinka mä muka pettäisin Eveä mun reissuillani. Jotenkin toi menee ihan huolella tunteisiin, että Eveä yritetään manipuloida ja pokata tolla taktiikalla.. Aika alhainen veto eikö?
No todellakin!

 

valmistautuminen

No syksy vierähti ja henkinen valmistautuminen oli kovaa psyykkaamista. Sovittiin Even kanssa, että tehdään tollaset vihkot toisillemme, missä on just meidän voimia toivottavia terveisiä sekä muistoja meidän yhteisen matkan varrelta. Tarkoitus oli myös kirjottaa päiväkirjaa siihen vihkoon omista fiiliksistä saarella olon aikana, jotka voi sitten yhdessä purkaa kun toi on ohi. Tää oli järkevää siksi, että jos sua on satuttanu tai vituttanu joku asia kolme viikkoa sitten tai vaikka joku iltanuotio video on herättäny jotain kysymyksiä, mihin haluut saada vastauksen niin et välttämättä siinä mindgame pommituksessa muista sitä heti kuvauksien päätyttyä ja sitähän on sitten kiva alkaa selvittelemään joskus myöhemmin, kun niitä flashbackejä alkaa tulemaan ohjelman alettua pyöriä telkkarissa. Parempi selvittää kaikki asiat heti, oli lopputulema kumpi tahansa – yhdessä tai jatkoon. Muuten siitä tulee oma henkinen helvetti, jos jättää jotain asioita taakse selvittämättä niitä.

 

oon miettinyt tässä nyt reissun jälkeen sitä, että rohkenenko julkaista niitä sivuja täällä koska ne sisältää tosi paljon mun syviä ajatuksia, jotka oon tarkoittanu vaan ja ainoastaan Evelle. Kuten oon jo aikasemminkin viitannut, niin mulle toi reissu oli monella tapaa tosi rankka ja se teksti näkyy myös siellä päiväkirjassa tosi avoimesti. Mutta teidän onneksi oon päättäny, että joka viikko teen koosteen kuluneen viikon jaksoista tänne blogiin ja julkaisen ne tekstit sensuroimattomina – toki poistan kaikki asiat, jotka liittyy tuotantoon tai ohjelman tekemiseen, mutta muuten saatte täysin sensuroimattomat fiilikset sekä ylä- että alamäistä.

Huhtikuussa ollaan myös julkaisemassa biisi nimeltä ”Syliisi”, joka nojautuu tosi paljon mun fiilikseen tolla reissulla ja kertoo tosi koskettavasti, että mikä on oikeasti homman nimi tuolla. Voin sanoa, että vaikka meillä on tänä päivänä vasta ensimmäinen demo siitä valmiina, niin se on mun kaikista tuotannoista koskettavin. Silloin kun demotettiin tota, niin mä en pystyny vetämään sitä ilman kyyneleitä. Mutta siitä biisistä lisää myöhemmin ja näin poispäin.

Avasin muuten uudet nettisivut osoitteeseen www.biledani.com, jotka toimii enemmän mun artistipuolen kanavana. Siellä sulla on mahdollisuus kuunnella mun Live Dj settejä, chekata mun kevään ja kesän keikat (jotka lisätään sinne pian) tai jos haluat meikäläisen keikalle, niin siellä on myös keikkamyyjän kaikki yhteystiedot.
Meikäläinen kiittää tältä osin ja palailen piakkoin taas tänne.

Daniel ”Bile-Dani” Lehtonen

3 kommenttia “”Hyvinvointini on vaakalaudalla”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *